Olipas tänään mahtava taas itse olla todistamassa sitä nuoren hevosen  avoimuutta tänään osallistuessani nuoren Mr Fredin kanssa valmennukseen Inkoossa. Fred on hyvin kokematon, voisin jopa sanoa hieman tynnyrissä kasvanut nuori hevosen alku. Hän on toisaalta kasvanut hyvin lempeässä tynnyrissä, eli hänen vähäiset kokemuksensa ihmisistä käsittelijänä ovat olleet lähes kokonaan positiivisia. Mietin edellisenä iltana mielessäni, kuinka mahtaa meidän käydä, sillä tiesin että olisimme vain kahden matkassa eli selvittävä olisi mitä erilaisemmista asioista.

Trailerin nähdessään hevonen pomppasi kolme metriä taaksepäin, onneksi muisti samantein olleensa siellä. Itse seisoin vaan ja annoin hevosen hengittää ja sanoin että kiipeä kyytiin ja sinnehn  hän tuli. Ilman mitään suurempaa ihmetystä, toki vähän jännitti, sen huomasi heti,mutta edelleen enemmän sitä kiinnosti mitä taskuissani oli. Porkkana maistui hyvältä myös trailerissa.

Matkan ajoin  niin tasaisesti kun ikinä osasin, eikä hevonen ollut edes hikinen perille saapuessamme. Hän käveli ulos trailerista, näki vihreää ruohoa ja rupesi aterioimaan. Koko päivä sujui todella leppoisissa merkeissä, tutustuimme moniin uusiin asiohin. Fred oppi selkeästi uusia juttuja maastakäsittelystä ja kontaktista. Itse en osannut kuin ihmetellä hevosen uteliasta, leikkisää, tutkivaa asennetta. Kotimatkalla yhdessä availimme lastaussillat, laitoimme tavarat autoon ja kiipesimme kyytiin. Ei näin helppoa voi olla nuoren kokemattoman hevosen kanssa??? Vai voiko?

Toki hevosen perusluonne on hyvin hyvin merkittävä tekijä, mutta niin on myöskin sen saamat ” opit ” ihmisiltä, samoinkuin niitä käsittelevän ihmisin kehonkieli sekä energia eli mielentila. Nora Ehnqvistin pitämä koko päivän workshop kehon- ja mielenhallinnasta tuntui rauhoittavan itseäni tuntuvasti. En muista että minulla olisi ollut tasapainoisempaa kokemusta nuoren hevosen kanssa ensimmäistä kertaa täysin uudessa paikassa, uuden (hevoselle) valmentajan edessä.

Ihana huomata läsnäolon, yhdessäolemisen ja tekemisen vaikutus hevoseen. Onnistuisimpa säilyttämään tämän tunteen huomenna, ylihuomenna ja läpi elämäni eikä vain nuorten hevosten kanssa vaan ihmisten kanssa, eläinten, koko ajan….

Askeleen keveys, tasapaino ympyrällä työskennellessä sekä pehmeys liikkeessä alkavat vähitellen löytyä enkä siis koko ajan hoe mielessäni siirrä ulkohartiaa, aseta, taivuta..

Meillä on siis toivoa ja huomenna päivä uusi.

20150506_101958

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *