“Myytävänä kaunis upea tamma, loistavat liikkeet, upea hyppy, täyden kympin luonne ja valmis kilpaura edessä. Kilpaillut saksassa helppoja luokkia, perheen hevonen. Täysin terve.”

Niin usein tuo ilmoituksen unelmaratsu osoittautuu kapiseksi laihaksi hevosparaksi, joka seisoo huonoilla kavioillaan, kummallisessa asennossa pellossa. Kun se sieltä sitten lassotaan, osoittautuu, ettei kyseistä hevosta ole ratsastettu viimeiseen kahteen viikkoon, omistaja kun on ollut lasten sairastelun tähden kiireinen. Olette koko perheen voimin ahtautuneet autoon ja ajaneet yli 100 km katsomaan tätä unelmaratsua, ehkä se on nyt vaan kokeiltava.

Ratsastettaessa hevonen on kuitenkin yllättävän miellyttävä, vähän hitaanpuoleinen ja väsyneen oloinen, mutta omistaja selittää hevosen olleen yötäpäivää laitumella. Omistaja maalaa kuvaa, kuinka pienellä laitolla hevonen on valmis kilpailuihin ja varmasti varsinainen rusettihai. Ja niin hevonen sitten sullotaan traileriin ja matka uusien omistajien luo alkaa.

Kuinkahan tämä tarina jatkuu? Surullista on, että suurin osa hevosen ostaneista kokee ainakin jossakin vaiheessa tulleensa huijatuksi. Toisaalta onhan ymmärrettävää, että myyjä haluaa keskittyä hevosensa hyviin ominaisuuksiin ja korostaa niitä myydessään hevosta. Ja usein eri ihmisiä häiritsevät eri asiat. Minua hevosen herkkyys ei välttämättä häiritse, itse asiassa koen sen ihanaksi piirteeksi, joku toinen voi asiaa tulkita, että hevonen on lähes hysteerinen kun reagoi kaikkeen niin nopeasti.

Mutta eräs seikka minkä itse niin konkreettisesti olen huomannut, että suuri osa hevosista peilaa hyvin paljon ihmistä, jonka kanssa ovat tekemisissä tai muuttaa käytöstään huomattavasti kun eri ihminen käsittelee sitä. Itse aina sanon, että tämä hevoseni on tosi kiva ja helppo käsitellä, ainakin minun, sillä olen sen kanssa tehnyt niin paljon töitä; se ei tarkoita että se automaattisesti soveltuu vähemmän hevosia käsitelleelle henkilölle. Herkkä hevonen saattaa hypätä loistavasti pehmeäkätisen ratsastajan kanssa ja kieltää jatkuvasti ensimmäiselle esteelle kovemman kuskin kanssa.

Kerran eräs tunnettu kouluratsastaja kokeili vanhaa kouluruunaani, eikä pystynyt edes laukkaamaan sillä, kun hevonen nousi jatkuvasti takajaloilleen, itse hyppäsin kyytiin ja laukkailimme pitkin kenttää iloisesti. Kyse ei siis ole välttämättä taidosta lainkaan, hevosen sopivuuteen liittyy aina myös kemiaa. Kaikki myyjän kertomat asiat eivät välttämättä ole valhetta, vaikka itse kokisit hevosen hyvinkin erilaiseksi. Hevosen taustojen selvittäminen niin pitkälle kuin mahdollista kannattaa ja monet hevoskauppiaat kyllä tietävät tämän ja kertovat tarinoita hevosen taustoista, jotka kuullostavat lähes samoilta joka hevosen kohdalla, lienevätkö tosia vai sellaisia joita ostajat haluavat kuulla.

Tärkeää on harjaannuttaa omaa silmäänsä analysoimaan hevosta monelta kantilta, ei vain tuijottamaan suklaanruskeita ihania silmiä.

Tule kuuntelemaan Hevoskauppias/esteratsastaja Sanna Backlundin mietteitä hevosen valinnasta ja ratsukon sopivuudesta toisilleen sekä ammattivalmentaja Tiina Tarkkalan huomioita kouluratsastusnäkökulmasta.

Tämä 1. osa luentosarjasta keskittyy hevoseen ja sen ominaisuuksien arvioimiseen.

Luento: RuusutorpanLukio Espoo Keskiviikkona 29/10 kello 18.00 alkaen

www.tehomuuntaja.fi

Kuva: Minna Alaspää

DSC_0126(1)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *