DSC00274Olen juuri tehnyt merkittäviä päätöksiä omassa elämässäni. Tyttäremme Hopen kanssa kotiin jääminen on ollut henkisesti iso päätös vai onko sittenkään?

Olen huomannut omassa elämässäni että aina kun minulla on edessäni suurempi päätöksen teko, sitä edeltää n. 2 viikon epävarmuusjakso. Kehoni on viisas, sydämeni jo tietää selkeästi mitä haluan, mutta jollakin tavalla minun pitää saada perusteltua päätökseni muutakin kuin ” musta tuntuu” tasolla ja saada hyväksyntä ja rauha loogiselle mielelleni ” näin on järkevää toimia”.

Tämä jakso kestää todellakin 2 viikkoa, jos kyseesssä on vaikeampi päätös ja kaikki ympärillä olevat läheiseni ovat lähes epätoivon partaalla, koska asioita pohditaan jokaiselta mahdolliselta kantilta ja päätös muuttuu 5 minuutin aikana täysin päinvastaiseksi.. Rakastan myös jättää ns. takaportin auki.. Tämän kahden viikon aikana kuuntelen ja kyselen neuvoja läheisiltäni ja kuitenkaan en oikeasti halua niitä kuulla!

Nyt olen herännyt kyseenalaistamaan tätä päätöksentekotapaani, ihan jo läheisteni mielenterveyden säilyttämisen vuoksi. Ja käyn itsekkin läpi aikamoisen henkisen vuoristoradan joka kerta…

Kun mietin kaikkia elämäni suuria päätöksiä taaksepäin, en voi sanoa katuvani mitään. En muuttaisi yhtään mitään, aina en ole ylpeä kaikista asioista, joita olen tehnyt, mutta olen jokaisen opin tarvinnut tällä elämän polulla.

Olen huomannut, että kun mietin päätöksenteon hetkellä toimintavaihtoehtoja, yleensä intuitiivisesti tiedän heti mitä haluan. Vaikka päätös olisi vaikeakin se vaan tuntuu syvällä sydämessä siltä oikealta, kun hetkeksi pysähdyn, suljen silmäni, rauhoitun ja kysyn itseltäni käsi sydämmellä mitä todella haluan. Joskus sydän tuntuu aivan pakahtuvan, lyövän muutaman ylimääräisen lyönnin ja edelleen saatan jopa tuntea puristavaa tunnetta rinnallani, koska päätös on vaikea ja edellyttää suuria muutoksia yms. Mutta varmuus on siellä, tietoisuus siitä syvästä viisaudesta, joka löytyy sisältäni, jolla ei ole mitään tekemistä pikkuisten aivonystyröiteni kanssa.

Rakas suojeleva egoni on se, joka ei halua luopua, ei halua muuttaa mitään, ei halua antaa periksi, opetella uutta, ei nöyrtyä… Egoni haluaa säilyttää asiat samanlaisina kuin tähänkin asti. se haluaa suorittaa suorittamisen jälkeen,jotta tuntee olonsa tärkeäksi ja tarpeelliseksi. Rakas Egoni saa aikaiseksi tämän sisäisen dialogin, jossa sitten pohditaan 2 viikon ajan asioita kaikilta kanteilta ja tehdään kaikki läheiset hulluksi ennen varsinaista päätöstä. Great!

On aika kasvaa, kehittyä ja mennä eteenpäin. Usko ja luotto siihen, että oma sydän on viisas ja koko keho ymmärtää niin paljon enemmän kuin looginen mieleni koskaan, vie minua eteenpäin elämäni polulla. Jollakin tavalla illusio että elämä on täysin kontrollissamme ja valitsemme kaiken haluamallamme tavalla, ruokkii epäonnistuneita päätöksiä ja hyvin egoistista, itsekeskeistä elämäntapaa ja asennetta. Illuusio kontrollista häviää todella nopeasti, ei tarvita kuin uutistoimittajan sanat: 200 000 ihmistä kuoli juuri tsunamissa…

Mieleeni nousevat seuraavia asioita,jotka lupaan tehdä seuraavan päätöksen kohdalla, edelleen en lupaa että vuoristorata katoaa kokonaan, mutta ehkä vuoristoratani ylösalaisin menevät silmukat aukeavat ja 30 m pudotuksen sijaan ensimmäinen mäki onkin vain 10m jyrkkä tai ei edes sitä.

Päätöksen teon edessä, en lykkää sitä vaan

1) Lähden ulos luontoon kävelemään, hengitän syvään ja olen hiljaa
2) Suljen silmäni ja kysyn mitä minä oikein haluan todella syvällä sydämessäni
3) Kuuntelen vastauksen ja kysyn uudestaan ja uudestaan, ei sanoilla MIKSI vaan koko ajan MITÄ haluan
4) Kiitän kuulemastani vastauksesta
5) Yksinkertaisesti uskallan luottaa universumiin ja siihen, että elämä palkitsee rohkean!
6) Kuuntelen egoni vastustelun ja suuren sisäisen dialogin ja vain kiitän siitä, sen tärkein tehtävä on suojella minua
7) Jaan päätökseni läheisteni kanssa, kun olen kuunnellut ensin sydäntäni ja annan tunteiteni näkyä
8) Otan ensimmäisen askeleen ja hyppään valitsemalleni polulle..

Vanhat mestarit sen tiesivät sanoessaan: Tuhansien kilometrien vaellus alkaa ensimmäisestä askeleesta…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *