hassu_imuri

Koska olet viimeksi pyyteettömästi auttanut vierasta kanssakulkijaa?

Oli kyseessä pieni ele tai suurensuuri lähes ihmishenkiä pelastava operaatio, toisen ihmisen auttaminen tänä päivänä on harvinaista..

Vai onko sittenkään? Mediassa raportoidaan lähes kokonaan vain murhia, pommi-iskuja, surua, kriisejä, vääryyksiä lähes niin että jos puhtaasti lehdistön mielipidettä seuraisi, maailmankuvasta voisi tulla todella kyyninen ja hyvin synkkä. Toisaalta ihmisiä kiinnostaa jostakin syystä toisten ahdinko ja suru.

Jos maailmaa katsoo toiselta kantilta, lähes päivittäin elämässämme tapaamme ihmisiä, ihan arjen tosi sankareita, jotka hyvin pienillä eleillään, asenteellaan tai pienillä teoillaan tekevät päivästämme vähän paremman.

Haluan ryhtyä dokumentoimaan tai ehkä ennemminkin kertomaan ja kokoamaan näitä tarinoita arjen tosi sankareista yhden blogin alle, jota lukiessa aina muistan että maailma on kuitenkin hyvä ja ihana paikka, ja ihmiset haluavat hyvää toisilleen. Kun katsoo maailmaa vaalenpunaisin lasein, yleensä universumi tarjoilee maailman myös niin eli kun odottaa hyvää, sitä myös saa.

Tulen kokoamaan omasta elämästäni ja kokemuksistani muutamia tarinoita arjen tosi sankareista, mutta jos sinulla on minulle tarina, niin todella mielelläni sen kertoisin osana blogia… Jakaisin vaihtoehtona pommi-isku dokumentaatiolle.

Arjen tosi sankareista löytyy hyviä esimerkkejä yllättävistäkin paikoista, kävin juuri Tapiolan Pikku-Jätissä lasten lääkärillä Hope vauvan kanssa ja minulla oli turvaistuinta, vauvaa, vaatteita, käsilaukkua yms. Lääkäri-täti kutsui meitä nimeltä ja vilkaistuaan kuormajuhdannäköistä olemustani, hän totesi heti, anna kun minä kannan osan tavaroista. Täti nappasi ripeästi turvaistuimen ja tavarat ja kantoi sisälle vastaanotolleen. Minä jäin suu auki seisomaan vauva kainalossa käytävään. Hämmennyksestä selvittyäni painelin vastaanotolle sisälle ja saimme apua vaavin vaivoihin.

Uskomatonta! Pelkällä kauniilla eleellä että lääkäri välitti meistä niin paljon että kantoi turvaistuimen sisälle vastaanotolleen, hän jätti teki päivästäni paljon paremman. Minulle tuli tunne aidosta välittämisestä. KIITOS.

Toivonkin näiden pienten tarinoiden saavan mietintää aikaiseksi omassa elämässäsi:

1) Milloin viimeksi muistat auttaneesi vierasta? Entäpä ystävää/lähimmäistäsi?
2) Jätätkö yleensä ihmiset paremmalle tuulelle tapaamisesi jälkeen vaiko onko tyylisi usein tyly ja lähes loukkaava
3) Voisitko esim. aamuruuhkassa antaa tietä vieraalle tai vaikkapa avata oven ja hymyillä?
4) Kun asioit kassalla, katsotko myyjää silmiin kun sanot kiitos?

mutta näitä tosi sankari tarinoita tulee jatkossa paljon… Tämä on suorastaan intohimoni, tehdään yhdessä arjesta hitusen parempi!